Kun poliittinen tarkoitus pyhitti keinot

Pesukoneilla saneerausurakkaan

Tammikuussa 2009 Anna Tapion koulua Pälkäneellä potkaisi onni. Joku kiva setä päätti lahjoittaa kahdellakymmenellä tuhannella eurolla pesukoneita koulun oppilaiden asuntoloihin. Anna Tapion koulua ylläpitävän säätiön hallitus mietti hetkisen, mahtaisiko asiassa olla koira haudattuna. Koska korruptio ja koplaus ei kuulu suomalaiseen suoraselkäiseen politiikkaan, päätettiin lahjoitus hyväksyä säätiön hallituksessa. Kuten sittemmin kävi ilmi, oli lahjoituksen takana Nova Group (tarkemmin Nova Kiinteistökehitys), joka oli samaan aikaan mukana kilpailemassa koulun peruskorjauksen urakasta. Säätiön hallituksen silloinen puheenjohtaja Martti Huhtamäki on myös entinen Nova Groupin yritysjulkaisu Uutisnovan päätoimittaja.

Säätiön hallitukseen on kuulunut myös Kokoomuksen kansanedustaja Marja Tiura. Hän on myöskin vastaanottanut suurimman yksittäisen Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n vaalirahapotin, 20 000 €. Tiura kiistää tienneensä Huhtamäen pesukonebisneksistä. Itse asiassa Tiura kiistää tienneensä mistään koskaan mitään, ja istuneensa säätiön hallituksen kokouksissa lähinnä hyvien kokousvoileipien takia. Tilittäessään tapahtumaa Pressiklubi –ajankohtaisohjelmassa Tiura vastasi ”Pyrkineensä totuuteen ja puhuneensa niin totta kuin totta on mahdollista puhua”.

Totuuden puhumisen vaikeus

Suomen poliittisessa lähihistoriassa Tiuran kommentti ei suinkaan ole ainutlaatuinen: Tuoreessa muistissa on tietenkin Keskustan Anneli Jäätteenmäki, joka seitsemän vuotta aiemmin yritti ”puhua niin totta kuin osaa”. Kommentti sinetöi Jäätteenmäen pääministeriuran lopun, ja herää jälleen eloon kun Keskusta on valehtelun ja kiemurtelun ytimessä.

Tiura ilmoittaa vastauksessaan ”pyrkineensä totuuteen”. Todenpuhumisen hän kuitenkin ehdollistaa päättämällä lauseensa ”puhuneensa niin totta kuin totta on mahdollista puhua”. Tiura sisällyttää siis lauseeseensa varauman, jolla hän ikään kuin anastaa oikeuden valehteluun. Totuuden puhuminen ei ehkä ole ollut Tiuran mielestä mahdollista, siksi valehtelu olisi Tiuran näkemyksen mukaan siinä tilanteessa sallittua.

Jäätteenmäki puolestaan ei tee moraalisia punnintoja vastauksessaan ”Puhun niin totta kuin osaan”. Jäätteenmäki sisällyttää vastaukseensa henkilökohtaisen mahdollisuuden epäonnistua totuuden puhumisessaan johtuen hänen osaamisestaan. Hän kääntää kommentin kumpuamaan hänen omista heikkouksistaan eli kyse saattaa olla hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan. Missään vaiheessa hän ei edes sivua totuudenpuhumisen tarpeellisuutta.

Käsien likaaminen ja likapyykin peseminen

Ovatko molemmat naispoliitikot nyt siis moraalisesti yhtä ryvettyneitä? Onko jompi kumpi ollut vastauksissaan rehellisempi kuin toinen? Kumman kädet ovat puhtaammat?

Poliittisen toiminnan ytimessä on yleisen edun palveleminen. Ihmiset luovuttavat päätösvaltaa rajatulle joukolle päättämään asioista puolestaan. Sanotunlaisessa poliittisessa päätöksenteossa yksityinen etu saattaa jäädä yleisen edun jalkoihin.

Poliitikot toimivat siis moraalisesti oikein päättäessään vaikkapa vedenpuhdistuslaitoksen perustamisesta, vaikka se edellyttäisi poliitikon käsien moraalista likaamista pakkolunastamalla pienviljeliljän maa-alueita puhdistamoa varten. Jean-Paul Sartre sivuaa näytelmässään ”Likaiset Kädet” poliitikkojen moraalisia punnintoja: Joko poliitikot tahrivat kätensä tai sitten poliitikot pitävät kätensä puhtaina eivätkä tee mitään.

Moraalisesti tuomittavaa toimintaa voidaan tietenkin arvioida myös saavutetuilla tuloksilla. Voi olla, että saavutettavana oleva yleinen etu koetaan niin suureksi, että poliitikon käsien likaaminen ymmärretään myös julkisuudessa hyväksyttäväksi. Tällöin tietenkin ennen pitkään vastaan tulee raja, jolloin tarkoitus pyhittää keinot, ja poliitikkojen kädet ovat kuraantuneet niin pahasti, että julkinen arvostelu on väistämätöntä.

Poliittisessa historiassa esimerkiksi Maalaisliiton presidentti Kekkonen koki asemansa niin tarpeelliseksi, että katsoi myös tarpeelliseksi luopua presidentinvaaleista pitääkseen itsensä vallassa.

Moraalisessa käsien likaamisessa on poliitikkojen kannalta yksi ongelmallinen puoli, ja se lankeaa niin Tiuran kuin Jäätteenmäenkin niskaan. Julkisen tuomion ja epäsuosion takana on usein poliittisen päätöksenteon motiivit. Käsien likaantumista ei pidetä ongelmallisena, jos se tapahtuu oikein, siis moraalisesti oikein. Kädet voivat likaantua, jos se tapahtuu yleisen edun vuoksi, ei oman edun tavoittelun näkökulmasta. Tällöin Nova Groupin jakamat vaalirahat ryvettävät Tiuran ja hetkellisesti saavutettu poliittinen menestys Jäätteenmäen, niin tarpeellisia kuin he omasta mielestään olisivatkin yhteiskunnalle olleet.

Sekä Jäätteenmäki että Tiura todennäköisesti uskoivat toimivansa yleisen edun puolesta.

Toinen uskoi Suomen ulkopoliittisen puolueettomuuden vaarantuneen, toinen osti pesukoneita. Molemmat kuitenkin toimivat myös moraalisesti väärin, toinen ottaessaan vaalirahaa ja myöntäessään valehtelun olevan edes osittain sallittua, toinen vastaanotettua luottamuksellisia tietoja ja ylenkatsoen totuudessa pysymisen tarpeellisuuden.

Vastapestyt lakanat kuivuvat Anna Tapion koulun pihalla. Koululla näyttää olleen pyykkipäivä. Keskustan likapyykki on kuitenkin edelleen levällään ja pesemättä.

Etelän Median Helsingin toimitus / Antero Halkio

Kuvat: Christina Koivulahti ©