Maalaiset ovat jälleen vallanneet maamme pääkaupungin. Paremman elämän toivossa kaupunkeihin saapuneet maalaiset ovat aiemmin pysytelleet poissa Helsingin arvokeskustasta, mutta nyt heihin voi törmätä jo melkeinpä missä tahansa. Usein maalaiset ovat nuoria, kesäksi "isolle kirkolle" as
ettuvia hanttihommien perässä matkustavia kausityöläisiä, mutta tänä kesänä joukossa on vanhempia ja ilmiselvästi jo muutaman Helsingin matkan tehneitä konkareitakin.
Maalaisten rahankeruumatkoja ei ole nähty merkittävänä ongelmana, mutta varsinkin globaalin taloustilanteen myötä kiihtynyt elintasopakolaisuus kaupungeihin on saanut useat kantakaupunkilaiset kriittiseksi ilmiölle. ”Onhan se toki hämmentävää, että tällaista muuttoliikettä syntyy siitä huolimatta, että maakuntien kasvukeskuksiin syydetään saavikaupalla euroja. Toisaalta on yhtä luonnollista, että ihmisellä on luontainen kaipuu pois paskanhajusta”, kertoo Kadunmies Taka-Töölöstä. "Se ei kuitenkaan poista sitä, että suurin osa pääkaupunkiseudun poliisin kirjaamista järjestyshäiriöistä on juuri maalaisten aiheuttamia", Kadunmies muistuttaa.
"Sitä paitsi tässä kaupungissa on kautta historian asunut vain kaupunkilaisia, maalaiset kuuluu maalle", Kadunmies jatkaa. "Ja jos kukaan ei antaisi vaikkapa pariin viikkoon töitä tai rahaa näille maalaisille, leviäisi sana ettei tänne kannata tulla. Eiköhän muuttovirrat silloin siirtyisi jonnekin muualla", Kadunmies toteaa ja muistuttaa, että muissa suurissa eurooppalaisissa kaupungeissa maalaiset saatu pysäytettyä sisääntuloväylille tietullien avulla.
Vertailevan yhteiskuntasegregaatiotutkimuksen dosentti Ritva-Liina Kaakkuri on väitöstutkimuksessaan käsitellyt maalaisten integroitumista kaupunkiyhteisöön. "Kyllähän se niin on, että tällaset lantapuntit kannattaa sijoittaa omalle alueellensa harjoittelemaan kaupunkiasumista. Yhteiskunnalla on kyllä tällaiseen riittävästi tukia, eikä tukien hakeminen ole olkimoukareille vierasta ja tämähän helpottaa vain integroitumista kaupunkiväestöön”, Kaakkuri toteaa. Mahdollisena maalaisten sijoituspaikkana Kaakkuri nimeää Lauttasaareen sen rikkaan faunan ja rakennustyökannan takia sekä Vuosaaren, jossa jo nykyisin joissain kouluissa maalaislasten osuus hipoo 30 %:n kipukynnystä.
Esimerkiksi Vantaalla onkin saatu hyviä kokemuksia maalaisten keskittämisestä yhteen paikkaan, toisin sanoen juurikin Vantaalle. Tällöin ongelma on saatu rajattua lähinnä aamu- ja iltapäivisin tapahtuvaan kuhinaan Rautatieaseman liepeille, kun taas illat ja yöt maalaiset ovat viettäneet lähes poikkeuksetta Vantaan rajojen sisäpuolella.
ettuvia hanttihommien perässä matkustavia kausityöläisiä, mutta tänä kesänä joukossa on vanhempia ja ilmiselvästi jo muutaman Helsingin matkan tehneitä konkareitakin.Maalaisten rahankeruumatkoja ei ole nähty merkittävänä ongelmana, mutta varsinkin globaalin taloustilanteen myötä kiihtynyt elintasopakolaisuus kaupungeihin on saanut useat kantakaupunkilaiset kriittiseksi ilmiölle. ”Onhan se toki hämmentävää, että tällaista muuttoliikettä syntyy siitä huolimatta, että maakuntien kasvukeskuksiin syydetään saavikaupalla euroja. Toisaalta on yhtä luonnollista, että ihmisellä on luontainen kaipuu pois paskanhajusta”, kertoo Kadunmies Taka-Töölöstä. "Se ei kuitenkaan poista sitä, että suurin osa pääkaupunkiseudun poliisin kirjaamista järjestyshäiriöistä on juuri maalaisten aiheuttamia", Kadunmies muistuttaa.
"Sitä paitsi tässä kaupungissa on kautta historian asunut vain kaupunkilaisia, maalaiset kuuluu maalle", Kadunmies jatkaa. "Ja jos kukaan ei antaisi vaikkapa pariin viikkoon töitä tai rahaa näille maalaisille, leviäisi sana ettei tänne kannata tulla. Eiköhän muuttovirrat silloin siirtyisi jonnekin muualla", Kadunmies toteaa ja muistuttaa, että muissa suurissa eurooppalaisissa kaupungeissa maalaiset saatu pysäytettyä sisääntuloväylille tietullien avulla.
Vertailevan yhteiskuntasegregaatiotutkimuksen dosentti Ritva-Liina Kaakkuri on väitöstutkimuksessaan käsitellyt maalaisten integroitumista kaupunkiyhteisöön. "Kyllähän se niin on, että tällaset lantapuntit kannattaa sijoittaa omalle alueellensa harjoittelemaan kaupunkiasumista. Yhteiskunnalla on kyllä tällaiseen riittävästi tukia, eikä tukien hakeminen ole olkimoukareille vierasta ja tämähän helpottaa vain integroitumista kaupunkiväestöön”, Kaakkuri toteaa. Mahdollisena maalaisten sijoituspaikkana Kaakkuri nimeää Lauttasaareen sen rikkaan faunan ja rakennustyökannan takia sekä Vuosaaren, jossa jo nykyisin joissain kouluissa maalaislasten osuus hipoo 30 %:n kipukynnystä.
Esimerkiksi Vantaalla onkin saatu hyviä kokemuksia maalaisten keskittämisestä yhteen paikkaan, toisin sanoen juurikin Vantaalle. Tällöin ongelma on saatu rajattua lähinnä aamu- ja iltapäivisin tapahtuvaan kuhinaan Rautatieaseman liepeille, kun taas illat ja yöt maalaiset ovat viettäneet lähes poikkeuksetta Vantaan rajojen sisäpuolella.
Kaupunkiin leiriytyneet maalaiset eivät ole yksinomaan kaupunkilaisten huolenaihe, vaan metsäpalstojaan ja Teneriffan lomaosakkeitaan kaupustelevat maalaiset ovat herättäneet myös virkavallan kiinnostuksen. Poliisilla onkin syytä epäillä, että maalaisten toiminta kaupungissa on ammattimaisesti johdettua. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero pitää selvänä, ettei sanotunlainen muuttoliike voi tapahtua spontaanisti: ”Kyllä tässä on nyt järjestäytynyt toiminta takana. Kadulla puhutetut maalaiset ovat hetken kovistelun jälkeen myöntäneet, että Jamona tai Jamppana esiintynyt pohjalaisvaikuttaja on järjestänyt junaliput Helsinkiin ja vinkannut parhaat apajat." Poliisiylijohtaja Paatero kehottaakin kansalaisia pitämään huolen irtaimistostaan, jos ovelle ilmaantuu murtaen puhuva henkilö kainalossaan ”erikoishintaan just siulle myytävä juhanipalmu”.
Etelän Median Helsingin toimitus / Antero Halkio
Etelän Median Helsingin toimitus / Antero Halkio
