torstai 8. lokakuuta 2009

Tekniikan Maailma iski Lepsämään!

(LEPSÄMÄ) Tekniikan Maailman erikoisjoukot suorittivat tänään ratsian pääministeri Matti Vanhasen kotona Nurmijärven Lepsämässä. Etelän Median saamien tietojen mukaan kotietsintään osallistui useita TM:n toimittajia. Operaatiossa mukana olleen asiantuntija Matti Eklundin mukaan kotietsintä suoritettiin rauhanomaisesti, eikä ketään otettu kiinni. Paikalta ei kuitenkaan löydetty etsittävää materiaalia tai siihen viittavia sahaustarvikkeita. Etsinnällä oli tarkoitus jäljittää pääkaupunkiseudulla vaikuttavan rakennustarvikeliigan välittämää rakennusmateriaalia.

Varsinkin keski-ikäisten miespoliitikkojen parissa viime aikoina suosioon noussut tuppeensahattu lauta (tunnetaan myös tubena tai tuubina) työllistää TM:n toimittajia. Eniten laitonta puutavaraa tuodaan Virosta, josta sitä kaupitellaan yleensä keskusliikkeiden omistamien rautakauppojen liepeillä nikkarointiin koukkuun jääneille.

Myös K-rauta Oy:n avainasiakaspäällikkö Jari Kimarainen on nähnyt rakentamisen nurjan puolen: ”Usein ajatellaan, että ei yksi tuppeensahatusta tehty hylly mitään vaikuta, mutta ennen pitkää ollaan jonossa pyytämässä kuormaa kakkosnelosta osamaksulla, ja sieltä on vaikea enää tulla takaisin”. Useimmiten rakennusvieroitukseen päätyvätkin keski-ikäiset, maaseudulla asuvat miehet. ”Sen jälkeenkin, kun viimeisillä euroilla on ostettu Uponalia ja Leca-harkkoja yritetään vielä hakea ponttilautaa Keskustapuolueen jäsenkirjaa vastaan”, Kimarainen jatkaa.

Kuntien vaalirahoitettua kylän miehiä, on vähän tehtävissä rakennusriippuvuudesta eroon pyrkiville. Korvaushoitona on yritetty järjestää kirjastojen lukupiirejä, mutta usein näistä palataan takaisin vanhaan rakennusporukkaan. Viikonloppuisin vapaaehtoistyönä toimivat ruosteisten naulojen vaihtopisteet ovat monelle laiha lohtu. ”On se tämäkin vähän hyvä, toki olis parempi jos nämä olisi galvanoituja, ei tälläinen kuumasinkitty auta kun vähän alusta kun aamuyöstä herää naulaamisen tarpeeseen”, kertoo toista omakotitaloaan rakentava nimettömänä pysyttelevä keskustalaisvaltuutettu.

Etelän Median Helsingin toimitus / Antero Halkio

Kuvat: Köpi Kalliokangas ©

1 kommentti:

  1. "Make" (nimi on muutettu)9. lokakuuta 2009 klo 21.41

    "Mää muistan sen syyskuisen aamun kuin eilisen. Mää olin Hankkija-Maataloudessa hakemassa ponttilautaa eteisen lattiaan, kun huomasin tutun kunnanvaltuutetun nostavan vähän häveliäästi tuppeensahattua tavaraa pakettiautonsa perään. Myyjä huomasi vilkuiluni ja vihjaisi takahuoneessa olevan erikoishöylättyä erää, lähtisi kuulemma edulliseen hintaan. No määhän otin sen erän, vaikka jotenkin sisimmässäni tiesinkin, ettei kaikki ole ihan kunnossa.

    No mää sitä erikoishöylättyä tavaraa olin työstämässä, kun sama kunnanvaltuutettu tuli pihaan valtuuston varapuheenjohtajan kanssa. Kutsuin miehet kahville ja ne puhui niin luontevasti yleisestä edusta, että mää jollain tasolla varmaan itsekin aloin uskomaan niiden juttuihin. Ne lupas mulle aluksi helppoa keikkaa, ihan varatilintarkastajan hommia.

    Jotenkin asiat sitten vaan eteni: yhtäkkiä mää olin lautamiehenä, tarkastuslautakunnan jäsenenä ja pian mää jo olinkin valmistelemassa kaavoituspäätöksiä. Maksut tuli aina ajallaan ja ne oli järjestetty yleensä niin, että ne tuli jonkun yleishyödyllinen yhteisön saamista veikkausrahoista milloin minkin palkkion nimellä.

    Mää luulen, että mun vaimo arvasi mun puuhat jo aika aikaisessa vaiheessa. Sitten kerran vaaliseminaarista palattuani vaimo oli löytänyt pankin tiliotteet. Ei siinä paljon seliteltävää jäänyt, uusi auto oli käytännössä hankittu orpojärjestön varoista. Se kysyi vain yhden kysymyksen: kuinka kauan sulla on ollut jäsenkortti. Silloin mää ensimmäistä kertaa vasta oikeastaan ajattelin, että kai mä sitten oon sellainen kepulainen.

    Oikeastaan vasta silloin, kun mää ekaa kertaa narahdin koplauksesta, alettiin muhun luottaa. Vaalit oli sopivasti tulossa, ja menin kirkkaasti läpi: kirjoittamaton sääntö oli, ettei kenttäväki petä näissä tilanteissa.

    Kuri oli tosi kova, eikä rötöksiä saanut koskaan myöntää lehdistölle tai poliisille. Lopulta sitä omaksui sen arvomaailman itsekin ja alkoi puhumaan ihan luontevasti maan tavasta ja ajojahdista.

    Mää oon yrittänyt muutamaan otteeseen päästä irti näistä kuvioista, mutta sitten sitä kuitenkin löytää itsensä taas järjestämästä kaavamuutoksia ja tukipäätöksiä. Toisaalta mun habitus on jo muuttunut niin keskustalaiseksi, ettei kai sitä enää oikein voi salata, eikä muihin hommiin enää ole asiaa.

    Jos mun lapset tulee kadulla vastaan, vaihtaa ne nykyään puolta. Mää en pääse enää tästä touhusta eroon. Mää kuitenkin toivon, että tää mun tarina saa jonkun muun jättämään sen erikoishöylätyn tavaran sinne hyllyyn."

    VastaaPoista