torstai 15. lokakuuta 2009

Analyysi: Miksi Vanhasen hallitus on edelleen pystyssä

(HELSINKI) Reilun parin viikon takainen hallituksen eduskunnalta saama luottamus vaalirahakohuun liittyen on saanut useat kansalaiset kääntymään Etelän Median toimittajien suuntaan, kysyen miksi näin kävi. Erityisesti on ihmetelty miksi selvästi ryvettynyttä pääministeriä puolustetaan laajasti hallituspuolueiden piirissä, kun taas aikaisemmin on ministereitä ja pääministereitäkin heivattu ulos pienemmistäkin syistä.

Etelän Media pyysikin poliittisen asiantuntijansa, molempien oikeuksien tohtorin Charly J. Teräsvuoren analysoimaan nykyistä hallitustoimintaa ja luottamusäänestykseen vaikuttaneita tekijöitä. Tohtori Teräsvuoren näkemys oli seuraavanlainen:

Keskustapuolue:

Keskustapuolue järjestää sääntömääräisen puoluekokouksensa ensi kesänä, jolloin todennäköisesti tullaan äänestämään puheenjohtajasta. Matti Vanhasta ei ikinä ole valittu maaseudun syvien rivien äänillä puheenjohtajaksi, eikä hän ikinä ole saanut maakuntien miesten varauksetonta tukea. Keskustan johtavat poliitikot pyrkivät pitämään Vanhasen pystyssä ainakin äänestykseen saakka, jonka jälkeen voidaan joka a) vaihtaa pääministeri uuteen puheenjohtajaan tai b) antaa Vanhasen hallituksen toimia eräänlaisena toimitusministeriönä, jotta vaaleihin voidaan käydä uusin kasvoin, ikään kuin hallituksen ulkopuolisena vaihtoehtona.

Toisaalta keskustapuolue myös hyötyy saamastaan huomiosta. Etelän Median keskustaan kohdistuva uutisointi on ollut vain omiaan nostamaan keskustapuolueen kannatusta maaseudulla, jossa jokainen keskustaan liittyvä negatiivinen uutinen tuomitaan ajojahdiksi. Yleensä tällainen on tiivistänyt keskustalaisten rivejä, mikä nähtiin esimerkiksi Anneli Jäätteenmäen huimassa suosiossa eurovaaleissa 2003. Kritiikittömästi keskustapuolueeseen suhtautuvat maakuntien mediat (mm. Keskisuomalainen, Kaleva, Ilkka, Maaseudun tulevaisuus) pitävät yllä kulissia ajojahdista.

Näin ollen tällä kertaa omat koirat eivät Vanhasta pure, eivät ainakaan ennen tulevaa puoluekokousta.

Kokoomus:

Kokoomus on käytännössä ottanut hallituksen haltuunsa. Jo hallitusneuvotteluissa kokoomus sai neuvoteltua itselleen tärkeimmät ministerinsalkut, ja lautakasoissa kompuroiva pääministeri on korottanut näiden ministeripostien arvoa entisestään. Suomen ulkopolitiikka on tällä hetkellä täysin kokoomuslaisten ministereiden Alexander Stubbin ja Jyri Häkämiehen hallussa. Samalla valtiovarainministeri Jyrki Katainen on nostanut asemaansa valtioneuvostossa erityisesti talouskriisin ansiosta.

Myös Suvi Lindénin läpi runnoma Ylevero on esimerkki kokoomuksen vallasta. Käytännössä vero tarkoittaa palaamista 1600-luvun henkiveroon (könttäsummaveroon), joka oikeistolaisuudessaan (ja miksei myös törkeydessään) menee huomattavasti jopa tasaveroa pidemmälle. Kannattaa huomata, ettei pääministeri Vanhasen esitykset köyhille tehtävistä veronalennuksista saaneet minkäänlaista vastakaikua kokoomuksessa.

Kokoomukselle nykyinen tilanne onkin mitä loistavin, onhan pääministeri Vanhanen "rampa ankka", ja kokoomus pystyy pyörittämään hallitusta kuinka tahtoo. Ongelmaksi kokoomuksen sisäpiireissä on kuitenkin tiedostettu keskustapuolueen kannatuksen nousu "ajojahdin" takia. Tämän takia myös kokoomukselle Etelän Median kritiikki Vanhasta kohtaan on osittain ongelmallista.

Vihreät:

Vihreiden kannalta luottamusäänestys oli lähinnä nolo. Aluksi mm. Jyrki Kasvin suunnasta tulleet puheet uusista vaaleista vaiennettiin kokoomuksen ja keskustan puolelta hyvin nopeasti ja vihreät saatiin kiltisti ruotuun. Vihreiden asema hallituksessa on heikko, onhan kokoomuksella ja keskustalla jo kahdestaan yli 100 edustajan tuki, eikä vihreiden ero hallituksesta johtaisi minkäänlaiseen hallituskriisiin. Päinvastoin, porvaripuolueiden konservatiivisiivissä on ihmetelty jo hallituksen alkupäivistä asti, minkä takia mukaan otettiin vihreät eikä Ruotsin-mallin mukaisesti kristillisdemokraatteja. Vihreiden ero johtaisikin todennäköisesti KD:n mukaantuloon hallitukseen.

Vihreiden, erityisesti puheenjohtaja Anni Sinnemäen, kommentit äänestyksen jälkeen heijastivat edellä kuvattua tilannetta. Hallituksessa pysymistä perusteltiin oikeusministeri Tuija Braxin pysymisellä vallassa, ikään kuin pääministerin ero johtaisi automaattisesti myös vihreiden eroon hallituksesta. Vihreät tietävätkin tilanteessa olevan erittäin heikko, eikä heillä ole hallituksessa minkäänlaista sananvaltaa.

RKP:

Ruotsalaisen kansanpuolueen piiristä kuultiin myös yksittäisiä puheenvuoroja uusista vaaleista. Puolueen nuorisojärjestö SU otti kantaa hallituksen eron puolesta, samoin teki Ulla-Maj Wideroos. Periaatetasolla RKP olisikin valmis hallituksen vaihtoon, onhan RKP:llä elinikäinen mandaatti hallitukseen sen pohjasta riippumatta. Näin ollen sille ei varsinaisesti ollut väliä kuinka hallituksen käy, joten tällä kertaa oli parempi pitää hyvät suhteet nykyiseen, olihan selvää ettei hallitus tähän äänestykseen kaadu.

RKP:lla on hallituksessa yliedustus suhteessa ryhmänsä kokoon, ja siksi nykyinen hallituspohja on sille erityisen edullinen.

+ Kristillisdemokraatit:

Päätös jättää KD ulos hallituksesta johti pettymykseen niin päähallituspuolueiden konservatiivien joukoissa kuin kristillisissä itsessäänkin. Koska KD:lle olisi jouduttu antamaan hallituksessa kaksi ministerisalkkua, oli päähallituspuolueiden kannalta optimaalisempaa jättää vaisu KD oppositioon ja vaientaa vihreät ottamalla heidät hallituksen sisälle. Näin oppositiosta tehtiin heikko ja hajanainen, mikä onkin noussut tärkeäksi aspektiksi hallituksia muodostettaessa. Tätä onkin luonnehdittu vanhaa vertausta käyttäen: "Parempi pitää vihollinen sisällä kusemassa ulos teltasta, kuin ulkona kusemassa telttaan sisälle".

Toisaalta KD:tä voidaan käyttää vihreiden painostamiseen. Erityisen selvästi KD:n ja hallituksen läheiset välit paljastuivat epäluottamusäänestyksessä. KD:n tekemä vaihtoehtoinen epäluottamusäänestys, joka oli huomattavasti sosiaalidemokraattien vastaavaa miedompi (ja kuten lukijamme huomautti, ei se varsinaisesti edes ollut epäluottamus hallitusta kohtaan), päätyi lopulta vastakkain hallituksen luottamuksen kanssa, hallituksen tuella. Näin hallitus käytti oppositiossa oleva kumppaniaan opposition rivien hajottamiseen, ja SDP:n edustajien äänestäessä tyhjää viimeisessä äänestyksessä, näytti hallituksen kannatus erikoisen suurelta (117-27).

Poikkeuksia:

Vaikka alussa hallituspuolueidenkin riveistä, jopa keskustapuolueesta kuultiin kritiikkiä Vanhasta kohtaan, ei lopullisessa äänestyksessä nähty lipeämisiä hallitusrintamasta. Ainoastaan yksi edustaja tulee mainita harvinaisen suoraselkäisestä toiminnasta, kokoomuksen Tuulikki Ukkola.

Entinen nuorsuomalainen Tuulikki Ukkola ei ollut äänestyksessä saapuvilla, vaan perusteli poisjäämistään myöhemmin A-Talk -ohjelmassa sanoen "juuttuneensa puhelimeen ja hissiin ja kaikkea sellaista". Ukkola kuitenkin sanoi tuntevansa suurta epäluottamusta Vanhasta kohtaan, ja viittasi blogiinsa, jossa hän omin sanoin kertoo pyrkivänsä Vanhasen hallituksen kaatamiseen.

Vaikka Ukkola saatiinkin kokoomusryhmän toimesta jättäytymään pois itse äänestyksestä, oli teko äänestämättä jättämisestä selvä epäluottamus pääministeri Vanhasta kohtaan. Näin olisivat voineet toimia myös vihreät ja muut Vanhasta kritisoineet hallituspuolueiden edustajat. Myös A-Talkim keskustelu, jossa edustaja Ukkola kritisoi Vanhasta, Sinnemäen ollessa Vanhasen puolella, oli Ukkolalta esimerkillinen ulostulo.

Johtopäätökset:

Näin ollen hallitus siis säilyttii eduskunnan luottamuksen, ainakin tässä vaiheessa. Nähtäväksi jää muuttuuko tilanne jos ja kun keskustan puheenjohtajaksi nousee ensi kesänä joku muu kuin Vanhanen. Erityisesti kannattaakin seurata pohjoispohjalaista keskustan varapuheenjohtajaa Antti Rantakangasta, joka on päässyt esille mediassa vaalirahakohun ja ajojahdin keskustalaisena äänenä. Maakuntien miesten tuella tästä entisestä pankinjohtajasta ja nykyisestä taulukauppiaasta voikin nousta konservatiivikeskustan terävin kärki.

Samoin käynnissä olevat tutkinnat Vanhasen toimista saattavat mutkistaa hallitustoimintaa. Mikäli Vanhasta vastaan nostetaan syyte, on muiden hallituspuolueiden lähes mahdotonta enää säilyttää kasvojaan mikäli he edelleen tukevat Vanhasta. Voi kuitenkin olla, että keskeneräiseen tutkintaan vedoten hallitus pidetään pystyssä ainakin keskustan puoluekokoukseen tai aina seuraaviin eduskuntavaaleihin asti.

Etelän Media / Charly J. Teräsvuori (OTT)

3 kommenttia:

  1. Mainitussa äänestyksessä vain SDP:n ehdotus sisälsi epäluottamuksen hallitukselle. KD:n esityksessä vaadittiin puolueiden ulkopuolisen tuen kieltämistä.

    VastaaPoista
  2. Hei, c'mon! Perehtykääpäs hieman asioihin siellä Etelän Median sydänmailla. Kaleva on lähempänä Kokoomusta kuin Kepua.

    VastaaPoista
  3. Charly J. Teräsvuori12. marraskuuta 2009 klo 13.24

    Niin, siellä maaseudulla varmasti käydään kovaa vääntöä siitä, mikä virallisesti sitoutumaton lehti on kallellaan mihinkin suuntaan.

    Etelänmedialaisessa katsannossa Pohjois-Pohjanmaalla ilmestyvä lehti, jonka päätoimittaja on mm. Ilkan entinen toimittaja, ja joka pääkirjoitustasolla kannattaa alueellistamista (esim. Kaleva 30.5.2009) ja käyttää termejä kuten "pääkaupungin norsunluutorni" on keskustalainen siinä missä muutkin.

    Joten jos tällainen lehti välillä tuntuukin kannattavan enemmän maakuntien kokoomuslaisia piirimyyjiä ja autokauppiaita tai vaikkapa omakotitalossa asuvia pikkuporvarillisia demareita, ei se muuta sitä tosiasiaa miksikään, että kyseessä on keskustalainen lehti.

    VastaaPoista