maanantai 28. joulukuuta 2009

Analyysi: Keskustan puoluekokous ei valitse pääministeriä

Matti Vanhasen ilmoitus olla asettumatta jatkokaudelle keskustan puheenjohtajaksi sai aikaan poliittisten toimittajien ja toimijoiden kommentointitulvan. Etelän Media ei ole Pekkarista pahempi ja antaa oman sanansa soppaan. Etelän Median poliittinen toimittaja, kahden oikeuden tohtori Charly J. Teräsvuori antaa oman analyysinsa tulevan vuoden poliittisista käänteistä.

Miksi Vanhanen erosi?

Lautakasan alle jäätyään Vanhasesta totta tosiaan tuli rampa ankka, mutta sitä vaivaa tuskin jalkaleikkaus parantaa. Täytyy muistaa että Vanhasta ei alunperinkään valittu keskustan puheenjohtajaksi, päinvastoin hän sai olemattoman kannatuksen Anneli Jäätteenmäen ja Olli Rehnin välisessä kamppailessa puheenjohtajuudesta. Matin onni oli Annelin ero, sillä Vanhanen oli ainoa valituista varapuheenjohtajista, joka oli tavoitellut puheenjohtajan paikkaa ja näin ollen hänestä tuli puheenjohtaja. Tapahtui siis niin, että n. 100 keskustan 4000 kokousedustajasta riitti valitsemaan Matin puheenjohtajaksi.

Johtajauskollisina keskusta valitsi hänet jatkokaudelle, mutta Jarmo Korhosen noustua puolusihteeriksi, on keskustan kenttäväki kahden johtajan loukussa. Tämän Vanhanen tietää, ja hän tietää myös sen, ettei hänen kannatus kentällä ole ainakaan kasvanut. Vaikka Vanhasen ykköshaastaja Paula Lehtomäki laitettiinkin keskustalaisittain pirullisimpaan toimeen ympäristöministeriöön, ei Vanhanen kuitenkaan voinut olla varma kannatuksensa kantavuudesta ensi kesän puoluekokouksessa. Vaikka Lehtomäki on ollut poissa kuvioista, on hänen rinnallaan myös Antti Rantakangas ja Jarmo Korhonen, jotka voivat haastaa Vanhasen.

Ketkä asettuvat ehdolle?

Keskustassa on perinteisesti asetettu ehdolle puheenjohtajaksi, jotta tultaisiin myöhemmin valituksi varapuheenjohtajaksi. Näin ollen tulemme näkemään puheenjohtajaehdokkaiden vyöryn. Todennäköisesti ehdokkaina on ainakin Paula Lehtomäki, Mari Kiviniemi, Anu Vehviläinen, Tuomo Puumala, Antti Rantakangas ja Jarmo Korhonen. Kannattaa myös seurata Anneli Jäätteenmäkeä. Annelin syrjäyttäminen jätti varmasti paljon hampaankoloon, niin hänelle itselleen kuin keskustan kenttäväelle. Onko paluun hetki sitten nyt vai myöhemmin, jää nähtäväksi. Eduskuntavaalit 2011 antaisi hänelle hyvän keinon päästä takaisin Suomen politiikkaan europarlamentin sokkeloisilta käytäviltä.

Keskustassa voi olla myös varma ainakin yhdestä asiasta: Paavo Väyrynen yllättää aina. Eli on hyvinkin mahdollista että Väyrynen lähtee ehdolle, saa oman kannattajakuntansa liikkeelle ja huvittaa puoluekokousta ja politiikan toimittajia. Todellisia läpipääsymahdollisuuksia hänellä ei kuitenkaan ole.

Kuinka vaaleissa sitten käy?

Keskustan kenttäväki on Etelän toimittajille vieras ja pelottava asia. On vaikea ymmärtää 4000 maakunnan miehen kokoontuneen päättämään koko valtakuntaa käsittävistä asioista perustaen päätöksensä täysin maakuntalehtien mielipiteisiin. Tämä sama porukka valitsi europarlamenttiin tuntemattoman Kyösti Virrankosken ja Samuli Pohjamon, vuonna 2009 sama toistui Riikka Mannerin kohdalla. Siksi Helsingin näkyvyys ei takaa mitään, ja ministerinä tunnetuksi tulleet ehdokkaat, kuten Mari Kiviniemi, Anu Vehviläinen ja Kimmo Tiilikainen voidaan kertaheitolla sivuuttaa.

Nuoret ja keskustan "liberaalisiipi" todennäköisesti asettuu yhden ehdokkaan taakse, onko tämä sitten Tuomo Puumala vai joku edellä mainituista, jää nähtäväksi. Todellista merkitystä tällä porukalla ei kuitenkaan ole valintaan.

Sen sijaan änkyräsiiven, tai puhuttakoon vaikka enemmistöläisten, pääehdokas tulee todennäköisesti valituksi. Mikäli ehdolle asettuvat Jarmo Korhonen, Antti Rantakangas, Paula Lehtomäki ja Anneli Jäätteenmäki, tulee kilpailusta kutkuttava. Toiselle kierrokselle selviytyy joka tapauksessa näistä nimistä kaksi, äärikonservatiiveja edustamaan toinen miehistä ja maltillisia toinen naisista. Jarmo Korhonen nauttii enemmän luottamusta kentällä, mutta Rantakankaalla on takanaan vahva Pohjois-Pohjanmaan piiri. Annelillä taas takanaan naiset, mutta Lehtomäellä Itä-Suomi. Näin ollen kaksi kärkiehdokasta riippuu pitkälti siitä lähtevätkö Jäätteenmäki ja Korhonen ehdolle.

Todennäköistä on, että toisella kierroksella niin Jarmo Korhonen kuin Antti Rantakangaskin voittaisi Paula Lehtomäen, mutta häviäisi Anneli Jäätteenmäelle. Näin ollen keskustan uusi puheenjohtaja tulee joka tapauksessa ministeriryhmän ulkopuolelta.

Mitä tapahtuu pääministerille?

Useissa puheenvuoroissa on toisteltu, että Matti Vanhasen pääministeriydestä päättää "100 prosenttisesti" uusi puheenjohtaja. Kumma ettei ennen Teräsvuorta kukaan oikeusoppinut ole muistuttanut Suomen perustuslaista, jonka 61.1 § mukaan eduskunta valitsee pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään. Saman lain 2. momentissa sanotaan: "Ennen pääministerin valintaa eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston kokoonpanosta. Näiden neuvottelujen tuloksen perusteella, kuultuaan eduskunnan puhemiestä presidentti antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta." Missään kohden ei mainita valinnan kuuluvan keskustapuolueen kenttäväelle tai sen valitsemalla puheenjohtajalle.

Eli siis ensiksi eduskuntaryhmät neuvottelevat, tässä tilanteessa siis kokoomus, keskusta, vihreät ja rkp. Vasta näiden neuvotteluiden jälkeen, kuultuaan Sauli Niinistöä, Tarja Halonen ehdottaa eduskunnalle pääministeriä, josta eduskunta äänestää. Pääministeriä ei myöskään voi erottaa kuten tavallista riviministeriä, vaan pääministerin ero tarkoittaa koko hallituksen eroa. Tällöin siis Vanhasen tulisi itse pyytää eroa.

Näin ollen Vanhasen erosta päättää 1) hän itse pyytämällä koko hallituksen eroa, 2) eduskunta antamalla hallitukselle epäluottamuslauseen 3) eduskunta valitsemalla Vanhasen eduskunnan puhemieheksi. Kaikissa tapauksissa käytäisiin uudet neuvottelut, ja voisi olla, että kokoomus tai muut puolueet eivät suostuisi vaikkapa Jarmo Korhosen johtamaan hallitukseen. Tuskinpa eduskuntakaan antaisi luottamusta pääministerille, jonka ainoa kansanvalta kumpuaa keskustan änkyräsiiven puoluekokousjunttauksesta.

Uuden puheenjohtajan kohtalo?

Koska Matti Vanhanen tulee 95 %:n todennäköisyydellä jatkamaan pääministerinä kautensa loppuun asti, ei pääministerin paikka tule auki uudelle puheenjohtajalle. Mikäli uusi puheenjohtaja on Jarmo Korhonen tai Antti Rantakangas, on hyvin todennäköistä että kumpikin näistä vallanhimoisista miehistä olisi kiinnostunut ministerin tehtävistä ainakin loppukauden ajaksi. Näin ollen hallituksesta pitäisi raivata tilaa uudelle puheenjohtajalle.

Loogisinta olisi vaihtaa sellainen ministeri, joka asettui puheenjohtajaehdokkaaksi mutta hävisi. Tällöin kysymykseen tulisi Anu Vehviläinen, Paula Lehtomäki tai Mari Kiviniemi. Paljon riippuu varapuheenjohtajavalinnoista, mutta Paula Lehtomäkeä tuskin hallituksesta erotettaisiin missään tapauksessa, ja Anu Vehviläinen sattaa jättää tämän riskipelin väliin, joten Mari Kiviniemen alueellistamisministerin salkku tulee olemaan molempien herrojen kiinnostuksen kohteena. Mikäli siis Korhonen tai Rantakangas valitaan puheenjohtajaksi, siirtyy alue- ja kuntaministerin salkku loppukaudeksi valitulle puheenjohtajalle.

Jäätteenmäen tai Lehtomäen tullessa valituksi ministerikierrätykseen tuskin ryhdytään, vaan vaaleihin lähdetään tämän puheenjohtajan johdolla. Kannattaa myös muistaa, että mikäli Jarmo Korhonen valitaan puheenjohtajaksi, on puoluesihteerin paikka auki. Samoin paljon voi muuttua mikäli ministerikierrätykseen ryhdytään vaalitaktisista syistä ennen puoluekokousta. Näin tuskin tapahtuu, joten kierrätys jätetään puoluekokouksen jälkeiseen aikaan.

Uudet vaalit vai vaalit 2011?

Uusin vaaleihin ei tällaisessa tilanteessa tulla päätymään. Puoluejohtajan ja pääministerin kaksoisrooli ei ole mikään pakollinen kuvio, ja siksi pääministerin vaihto puolueen puheenjohtajan vaihtuessa ei ole automaatio. Uudet vaalit eivät myöskään olisi keskustalle edulliset, koska uusi puheenjohtaja joutuisi vaaleihin verekseltään. Näin ollen huhtikuuhun 2011 asti mennään Vanhasen hallituksella.

Näissä vaaleissa keskustalla on siis asettaa pääministeriehdokkaaksi uusi nimi. Mikäli puoluetta johtaa maakuntien miesten valitsema Antti Rantakangas tai Jarmo Korhonen, on tappio taattu. Keskusta tulee samaan alle 20 % kannatuksen, ja seuraava hallitus muodostetaan kokoomuksen, sdp:n, rkp:n ja vihreiden pohjalta (ns. Urbaanihallitus). Mikäli puheenjohtajaksi valitaan Anneli Jäätteenmäki tai Paula Lehtomäki voi keskusta säilyttää nykyisen kannatuksensa ja vasemmistoa symppaavina naisina voivat molemmat valita mieluummin yhteistyökumppaniksi mieluummin Jutta Urpilaisen kuin Jyrki Kataisen. Kokoomus todennäköisesti voittaa vaalit, mutta koplaavatko punamultanaiset kokoomuksen ulos hallituksesta, jää nähtäväksi.

Etelän Median poliittinen toimitus / Charly J. Teräsvuori

Katso myös:
Keskusta miettii puoluejohdon vaihtoa (27.11.2009)
Keskusta ei kannata ministerikierrätystä (23.10.2009)
Etelän Media rankkasi keskustan kelmit (2.10.2009)

2 kommenttia:

  1. Elä Etelän Metia eppäile Puavua!

    Ja ei kai ratiotoimittajaa Kepulaisena voi pitää, oiskoha se Kimmo sitteki Tiilikainen

    VastaaPoista
  2. Kepun kenttä päättää seuraavasta pääministeristä. Näin se vain on. Etelän herrojen on turha urputtaa. Onhan se totta, että perustuslakia pitää noudattaa, mutta kepulaiset määräävät asiassa tahdin. Repikää siitä!

    VastaaPoista