perjantai 23. huhtikuuta 2010

Tuhkarallin päiväkirja

(KAFKAN EDESSÄ) Kuten muutkin oikeat uutistoimistot, myös Etelän Media onnistui saamaan koko toimituksensa Eurooppaan sekoilemaan tuhkakaaoksen ajaksi. Isompien esimerkkiä seuraten myös me kirjoitimme hullunhauskasta reissustamme päiväkirjan, jonka nyt julkaisemme. Reaaliaikaiset päivitykset eivät olleet mahdollisia, sillä olimme Cafe Kafkan ilmaisen WLAN-verkon ulottumattomissa, eikä toimituksellemme todellakaan ole rahaa mokkuloihin, wekkuloihin tai 3G-puhelimiin.

Matkapäivä 1, 16.4.2010 perjantai

Toimittajamme Gusse Hellstén, Charly Teräsvuori ja L.C. Relander heräsivät Madridissa kuka kenenkin ministerin tai ministerin avustajan huoneesta. Tieto tuhkapilvestä ja ilmatilan sulkemisesta saavutti toimittajamme viimeistään RadissonSAS-hotellin brunssilla, jolloin troikkamme päätti pyrkiä Suomeen mahdollisimman pikaisesti, koska "Suomessa on niin turbulenttipoliittinen tilanne, kaikkea jännää, kaikkea historiallista tapahtuu, eikä mitään voi missata", kuten Gusse asian ilmaisi, viitaten Jyväskylän ylioppilaiden Ikea-retkeen sekä Merja Vanhasen piakkoin julkaistavaan uuteen avioliittoon ja kirjaan.

Koska kolmen lievästi krapulaisen miehen on yhtä helppoa saada liftikyyti kuin Keskustan Jarmo Korhosen taksi Kinopalatsin edestä, päätimme hajaantua eri teille. Gusse valitsi kyydin Jyrki Kataisen ja Erkki Liikasen seuruessa, vanha kettumme Charly päätti ostaa Interrail-lipun ja Lasse tilasi aamun kolmannen Mojiton.

Matkapäivä 2, 17.4.2010 lauantai

Lievästä flunssastaan kitisevä Jyrki Katainen oli saanut jo tässä vaiheessa koko matkaporukan sekä Europcariin henkilökunnan totaalisen vitutuksen partaalle. Gussen toiveet varmasta ja nopeasta kotiinpääsystä isojen poikien kanssa alkoi tuntumaan virhearviolta. Kun Katainen alkoi vielä valittamaan hiertävistä kengistään ja Ravintola Abacin listalta puuttuvista saimaannorppacarpacciosta ja Riistamestarin napaketusta, päätti Gusse vaihtaa suosiolla Ahtisaaren, Braxin ja muiden kovien jätkien minibussiin.Kataisen valitusta ei jaksanut kuunnella Erkkikään, joten myös Liikanen hyppäsi tässä vaiheessa Olli Rehnin Saabin kyytiin.

Samaan aikaan Charly oli päässyt Strasbourgiin asti, jossa hänen seuraansa lyöttäytyi toinen vanhan interrailraakki Astrid Thors. Yhteistuumin molemmat päättivät valita Deutsche Bahnin sijasta TGV:n kohti Amsterdamia, minkä tarkoitus jäi tässä vaiheessa vielä epäselväksi.

Lasse sen sijaan oli päätynyt länsirannikolle suuntanaan Ibiza ja seurassaan kolme Ranskan delegaation hutsuavustajaa, mukaan luettuna Carla Bruni.

Matkapäivä 3, 18.4.2010 sunnuntai

Braxin outo tapa litkiä kuravettä huoltoasemien lätäköistä hämmensi muita minibussin matkustajia, samoin Ahtisaaren jatkuvat vertaukset evakkoretkensä ja nyt ajettavan ilmastoidun minibussimatkan välillä. Lähestyttäessä Mannheimia matkalaisemme näkivät tiellä tyylikkäästi pukeutuneen Carl Bildtin, mutta Nobel-pystin viedessä minibussin ainoan paikan johon Brax ei vielä ollut oksentanut, jäi Calle odottamaan seuraavaa kyytiään.

Amsterdamista Charly ja Thors nappasivat mukaansa toista sataa grammaa white widow'ta sekä arkin yin-yang-postimerkkejä. Charly muisteli kultaista 60-lukua, jolloin Keravan juna-asemalla saatiin täysi kuhina aikaiseksi reilaajien saapuessa takaisin kotiin. Thors oli enimmäkseen keskittynyt käsiinsä ja niiden liikeratoihin.

Lassen puhelin ei ole vastannut 12 tuntiin.

Matkapäivä 4, 19.4.2010 maanantai

Braxin painaessa kaasua, ja Ahtisaaren painaessa muuten vaan, minibussi ehti kuin ehtikin Rostockin lauttaan. Trelleborgiin saavuttaessa Ahtisaari muistutti ruotsalaisnorjalaisista juuristaan, ja Brax taas lähinnä likaista lahnaa kuraveden valuessa hänen huuliltaan. Ruotsin E4:n puolivälissä matkalaisemme törmäsivät Turkin rallista kotiinsa palaaviin Anette Latva-Piikkilään sekä suomalaisiin rallimiehiin. Jari-Matti kertoi virittäneensä matka-autoon uuden kaasarin, nostaneen perää ja sijoittaneensa takaboxiin uudet JBL:t, joista Anette vanhana pissaliisana oli omien sanojensa mukaan "ihan vitun segaisin X''''D". Keravalaisseurue jäi polttamaan kumia jonkun köpingin torille minibussilaisten suunnatessa kohti Tukholmaa.

Myös Charly ja Astrid olivat päässeet Ruotsiin asti tullit ja rajatarkastukset välttäen. Tukholman Söderissä Astrid piipahti vielä tutun pusherinsa luona, jolta Thors haki 12 tornia Göteborgs Rapéa, "ihan vaan kannanottona". Tähän aikoi myös Charly vedota mikäli valkoinen leski löytyisi hänen, tai siis ei todellakaan hänen vaan jonkun muun, putkikassista.

Lassesta ei kuulu edelleenkään mitään.

Matkapäivä 5, 2o.4.2010 tiistai

Sekä Charly että Gusse pääsivät molemmat Suomeen ongelmitta. Charly päättii piipahtaa Thorsin kesämökillä "verestämässä vanhoja muistoja" samalla kun Gusse halusi äkkiä päästä sivistyneiden ihmisten seuraan. Ahtisaari ei Gussen mukaan ollut käynyt edes suihkussa odottaessaan saunaan pääsyä ja Braxin ihon läpi tunkeutui dieselin ja likaveden ulo. Pullovedestä periaatteen syistä ja turkulaisesta kraanavedestä ihan perustellusti kieltäynyt Brax sanoi odottavansa pääsyä Helsingin Veden jakelualueelle. "Ja voi että se ruostelitku maistuikin hyvälle", viestitti Brax toimituksellemme myöhemmin.

Lassesta ei kuulu mitään. Liekö raukka eksynyt tai jäänyt jonnekin moottoritielle ostettuaan paskan Seatin?

Matkapäivä 6, 21.4.2010 keskiviikko

Matkalla Cafe Kafkan eteen toimittajamme törmäsivät ulkomaankirjeenvaihtajaamme L.C. Relanderiin, joka istui Kappelin terassilla puolikuivaa Chardonnayta litkien. Finnairin poikkeuslennolla kotiin päässyt L.C. ei malttanut olla kertomatta kolleegoilleen kaikista "ihan helvetin siisteistä jutuista" mitä viikonloppuna tapahtui. "Mutta hei saludos amigos, varmaan teillä on kans ollut siisti veekooälpee?", kohtalaisen vituttava Lasse kysyi kohtalaisen vittuuntuneilta kolleegoiltaan.

Ahtisaaren, Braxin, Latva-Piikkilän ja muiden ensimmäistä kertaa junassa ja autossa yli 20 kilometriä matkustaneiden matkakokemuksista voit lukea muista iltapäivälehdistä.

Etelän Media Helsingin toimitus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti