Kepuleita, onko heitä?

Viime aikaiset paljastukset keskustan virheellisistä jäsenmääristä näytti tulleen yllätyksenä useimmille tahoille. Kuitenkin on ollut jo kauan tiedossa, että keskustan jäsenmäärä on moninkertainen suhteessa muihin puolueisiin ja että keskustanuorten jäsenmäärä, liki 20 000, ei sekään tunnu kovin realistiselta.

Yleisenä tietona on puhuttu kokonaisten perheiden lisäämisestä jäseneksi, lupaa kysymättä laadusta tinkien. Etelän Media päätti antaa lihaa luiden ympärille ja selvittää mistä todella on kyse. Tässä lyhyt kuvaus keskustan jäsenmäärän todellisesta tilasta.

Korsimon kausi ja jäsenkeräys

Arvo Korsimon puoluesihteerikaudella (1950-60) käynnistettiin kilpailu kommunistien kanssa maaseudun äänistä. Erityisen tärkeitä olivat maaseudun pienviljelijät, jotka varsinkin Pohjois-Suomessa uhkasivat lipsua korpikommunistien kelkkaan. Korsimo rakensi maaseudulle tukimiesverkoston, jonka tehtävänä oli kerätä jäseniä maalaisliiton taakse mahdollisimman tehokkaasti. Aktiiviset jäsenkerääjät saivat palkkioita jokaisesta uudesta jäsenestä, joten into keräykseen oli kova. Samalla luotiin myös varainkeruujärjestelmiä, erilaisia säätiöitä, jotta saatiin kerättyä varoja ekspansioon. Korsimoa voikin kutsua aikansa Jarmo Korhoseksi.

Jäsenkeräys jatkui myös Korsimon kauden jälkeen, oikeastaan se sai huippunsa monin paikoin vasta 1960-luvun lopulla. Kuvaliitteestä näemme tyypillisen esimerkin muutamasta perheestä, jossa yhdellä allekirjoituksella on liitetty kaikki perheen yli 15-vuotiaat maaalaisliiton jäseniksi. Otimme selvää listan henkilöistä, ja saimme selville että perheen vanhimmat lapset eivät edes asuneet enää kotona, joidenkin mentyä jo avioon ja näin ollen saatuaan uuden sukunimenkin. Luonnollisestikaan heillä ei ollut tietoa jäsenyydestään.

Toisessa kuvassa lista toisesta kylästä. Jäsenmaksuja ei ole maksettu, eikä minkäälaisia nimikirjoituksia löydy. Sama kaava, jossa kaikki yli 15-vuotiaat lapset on myös liitetty jäseneksi. Lista lienee koonti varsinaisesta jäsenkeräyksestä, mutta tuskinpa tässäkään on nimikirjoituksia pyydetty muilta kuin talonisännältä.

Onko näitä nimiä sitten ikinä pyyhitty pois jäsenrekistereistä? Keskustalla, vastoin kuin useimmilla muilla puolueilla, jäsenyyden edellytyksenä ei ole jäsenmaksun maksaminen, joka useissa paikallisosastoissa on heillä vapaaehtoista. Näin ollen ei kattavasti pidetä listaa aktiivisista jäsenyyksistä, ja listoilla saattaa pyöriä henkilöitä joilla ei ole minkäänlaista halua tai kiinnostusta olla keskustan jäseniä, aivan kuten nähtiin uusimmasta jäsenkorttikohusta. Kuka tietää, jäseninä hyvin todennäköisesti lienee myös poisnukkuneita henkilöitä.

Keskustanuoret ja valtionavustukset

Useimmat nuoret liitetään automaattisesti keskustanuoriin, vaikka heillä olisi myös mahdollisuus liittyä suoraan "ukkopuolueeseen". Vaikka tästä voi olla etua myös nuorille itselleen, on siitä ennen kaikkea taloudellista etua nuorisojärjestölle. Nuorisojärjestöt saavat valtionavustusta veikkausvoittovaroista (Nuorisolaki ja -asetus), joka ainakin osittain on riippuvaista jäsenmääristä.

Etelän Median haastattelema opetusministeriön nuorisojärjestöjen avustuksista vastaava esittelevä virkamies kertoi, että jäsenmääriä ei tarkisteta mistään, vaan ne ainoastaan verrataan parin edellisvuoden lukuihin. Näin ollen keskustanuoret on voinut pitää jäsenmääräänsä samalla tasolla vuodesta toiseen herättämättä suurempaa huomiota. Erityistarkastuksia saatetaan kuitenkin tehdä tarvittaessa, ja viimeisin suuri tarkastus on tehty toistakymmentä vuotta sitten. Yhdistyslain mukaisesti yhdistysten tulee pitää jäsenluetteloa, mutta kuitenkaan OPM ei vaadi sitä nähtäville. Luettelossa voi olla siis mitä tahansa lukuja.

Vahvistamattomien huhupuheiden mukaan keskustanuorissa olisi viime vuosina tarkoituksella vähennetty jäsenmäärää vuosittain muutamalla prosentilla, kohti oikeita lukuja, jotta OPM:n mielenkiinto ei heräisi. Vielä 2000-luvun alussa jäsenmäärä olikin noin 22 000, kun se nyt on 17 000. Vuositasolla pudotus on ollutkin tasaista, siis ei huomiota herättävää, mikä tietysti voi selittyä myös luonnollisella poistumalla.

Em. virkamiehen mukaan suomalainen järjestelmä perustuukin luottamukseen, jossa avustuksia valvovassa toimikunnassa on jäseniä useista eri järjestöistä, jotta varmasti asiantuntevia valvovia silmiä löytyisi. Kuitenkin voidaan kysyä, että entäs tilanne jossa kaikilla järjestöillä on pientä vilunkia avustushakemuksissaan, niin eikö silloin kaikkien etu ole olla hiljaa naapuristaan? Suomalainen luottamukseen perustuva järjestelmä ei ehkä olekaan niin luotettava, kuten viime kuukausi on saatu huomata.

Nuorisojärjestöjen saamat avustukset (ns. "arpajaisraha"), jotka saattavat vastata noin kolmannesta järjestön budjetista, eivät kuitenkaan ole puhtaasti jäsenmäärään vaan toimintaan perustuvia. Toimintaa arvioidaan laadun sekä toimintaan osallistuvien, jäsenten ja ulkopuolisten, lukumäärien mukaan. Näin ollen jäsenmäärällä, tai ainakin ilmoitetulla jäsenaktiivisuudella on vaikutusta myös muihin mittareihin avustusmäärästä päätettäessä.

Mitä sitten tapahtuisi jos jäsenmäärä todella paljastuisi kuplaksi? Hallintopäällikkö Aki Haaro sanoi puolueen jäsenmäärässä olevan noin 50 000 "valejäsentä", joten suhteessa keskustanuorten 17 000 jäsenestä noin neljännes, eli yli 4000 olisi valejäseniä. Tällä olisi jo vaikutusta avustuksiin. Valtionavustuslaki (688/2001) määrää, että avustuksia voidaan periä takaisin mikäli saaja on "antanut valtionapuviranomaiselle väärän tai harhaanjohtavan tiedon seikasta, joka on ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan valtionavustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin,". Kuitenkin OPM:n virkamiehen mukaan avustuksia tuskin lähdettäisiin opetusministeriön puolesta perittäisiin takaisin, mikäli keskustanuorten jäsenmäärissä paljastuisi ilmaa, vaan tästä voisi selvitä jopa pelkällä huomautuksella.

Mikäli toiminta on ollut tarkoituksellista voisi siitä kuitenkin tulla rikoslain 29 luvun 5 §:n mukainen avustuspetos, josta rangaistuksena on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Kuitenkin avustusrikkomuksesta voidaan jättää ilmoitus tekemättä, syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos avustuksen takaisinperinnän harkitaan riittävän. Viitaten OPM:n virkamiehen kantaan, ei ole kovin todennäköistä että keskustanuoria tästäkään "rosikseen" saadaan.

Avoimuuden periaatteiden mukaan avustushakemukset ovat julkisia asiakirjoja, joten jos jolla kulla mielenkiintoa riittää, opetusministeriöstä voi käydä pyytämässä nähtävillä keskustanuorten avustushakemuksia.

Jäsenmäärän muut hyödyt

Avustusten ja poliittisen pullistelun lisäksi jäsenmäärästä on hyötyä myös sisäisissä väännöissä. Puoluekokous- ja nuorisojärjestön liittokokousedustajia valitaan paikallisyhdistyksistä ja piireistä jäsenmäärään perustuen. Näin ollen suuret jäsenmäärät antavat lisää valtaa ja lisää ääniä puoluekokoukseen. Ihan pienestä lisästä ei ole kyse, valitaanhan keskustan tämän kesäisessä puoluekokouksessa esimerkiksi Suomen tuleva pääministeri, täysin kansan kantaa kuulematta! Näin ollen sillä on hyvin paljon merkitystä kuinka suurilla muskeleilla mistäkin päin Suomea tullaan edustamaan.

Keskustan ja keskustanuorten jäsenkohu lienee vasta alkua, ja toivottavaa olisi että oikeuskansleri, opetusministeriö tai avustuspetoksia valvovat viranomaistahot ottaisivat lähempään tarkasteluun jäsenyyden todelliset edellytykset ja keskustan todellisen jäsenmäärän. Julkinen salaisuus ja vitsailu maaseudun kokonaisista kepuperheistä ja suoraan vesaisista keskustanuoreen liitettävistä lapsista ei ole enää kovinkaan hauska vaan pikemminkin viranomaisten selvitettävä asia.

Etelän Media / Charly J. Teräsvuori
Kuvat: Etelän Median kuva-arkisto ©